ja lähteä approilemaan.

Mielikuva

Todellisuus

Tai

Terveiset approsta, jossa Irma-täti toivottavasti valloittaa tanssilattiaa tällä hetkellä!

Helsinki Design Weekin avajaisia juhlittiin eilen Kansallismuseossa. Paikka sopikin hienosti tämän vuoden teemaan, joka on aikakone. Tuo oli myös kivan erilainen tapahtumapaikka - siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi tuolla käynyt! Pitääkin muistaa tämä.

Mannerheimintien vilinää on seurannut jo yli sata vuotta tuttu Karhu-patsas, jonka on veistänyt Emil Wikström.

En ole nähnyt hetkeen Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-freskoja livenä, hienot!

Vanhaa ja uutta. Freskoja vartio neljä modernia ritaria. Kansallismuseon logoa oli käytetty hauskasti asuissa. Vähän hirvitti tämän mallin puolesta. Finksin kengät nostattavat korkealle.

Pääportaikon vaikuttava lasimaalaus, mikä Disney-klassikko tästä tulee mieleen?

Metsäsuomalaiset-näyttelyyn oli tuotu Ateneumista Eero Järnefeltin tuttu klassikko, Raatajat rahanalaiset.

Suomalainen design on alunperinkin aika pelkistettyä, käytännöllistä.

Linnanpihalta löytyi vielä näyttävät Vertical Village -teos ja puistossa on myös Wood Works -työpaja. Kannattaa katsoa kaikki Kansallismuseosta löytyvät näyttelyt ja tapahtumat täältä.

Tässä myös joitakin vinkkejä HDW15-tapahtumista:

Klassikko: 5.-6.9. Design Market, Kaapelitehdas

Uusi tapahtumapaikka: 9.-13.9. L3 Muotoilumakasiini

Sisustusmyymälät ja showroomit mukana: 9.9. Showroom Walk & 11.-12.9. Design Stop

Perheen pienimmät pääsevät osallistumaan myös: 12.-13.9. HDW Lasten viikonloppu

Koko ohjelman löydät täältä, elämyksellistä  HDW:tä!

Ja kun pimeä vuotaa taivaalle sinertävinä mustejuovina, syttyvät naapurin parkkitalon valot. Ja minä olen niin kummallisesti kotona siinä ikkunan ääressä, katselen riisipaperivalaisimen heijastusta ikkunasta. Aivan kuin se roikkuisi illan jähmettämästä puusta. Eikä näissä ensimmäisissä päivissä yhtäkkiä olekaan niin monia hyvästejä ja pois käärittyjä hetkiä. Silloin minä kasvatan kiintymystäni yhä syvemmälle maahan ja uskallan olla.

Palauduin eilen illalla viikon mittaiselta Turkin lomalta, jonka vuoksi blogin päivittely on jäänyt hieman vähemmälle. Tällä hetkellä sormet kuitenkin sauhuaa, sillä lomaviikon aikana popkulttuurissa on ehtinyt tapahtumaan vaikka ja mitä. Päällimmäisenä mielessäni on tietenkin viime sunnuntaina järjestetty MTV VMA 2015 -palkintogaala, jonka katselin eilen illalla/yöllä kotiin päästyäni. Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuoden juhla oli omasta mielestäni todella onnistunut, kunnon musiikki- ja viihdepläjäys. Yleensä pitkissä gaaloissa on aina muutamia esiintyjiä/puheita/muita ohjelmanumeroita, joita ei jaksa ihan niin keskittyneellä silmällä katsoa, mutta nyt tuijotin läppärini ruutua silmä kovana koko ajan.

Gaalasta riittäisi asiaa vaikka millä mitalla, mutta koostin tähän alle mieleenpainuvimpia juttuja.

- Nicki Minajin ja Taylor Swiftin avausnumero veti heti mukanaan! Ja ihan mahtavaa, jos Trini Dem Girlsistä tulee Nickin seuraava sinkku! (Toki omalta osalta se on jo valmiiksi kulutettu puhki)

- Demi Lovaton Cool For The Summer yllätti myös ihan positiivisesti. Biisi ja koko esitys pukuineen ja rekvisiittoineen toivat kyllä jotenkin vahvasti mieleen Katy Perryn... Tässä tehtiin haarakyykkyjä ehkä vielä pikkuisen enemmän.

- Mileyn kreisit ja huomoristiset juonnot sopivat VMA:n luonteeseen hyvin. Ja gaalan välissä esitetyt pätkät olivat myös hauskoja. Eniten huvituin ''Räppärit yökylässä'' -pätkälle, jossa Tyga ja Mike Will Made It pitivät Mileylle seuraa h-hetkeä edeltävänä yönä. Haha, pientä Meek Mill kuittailua!

- Big Seanin kunnianosoitus puheessaan Kanyelle.

- Taylor Swiftin ihanan lämminhenkinen olemus, puhe Kanyelle ja jorailut Selena Gomezin kanssa.

- Myös Macklemoren & Ryan Lewisin ja vanhan koulukunnan miesten Kool Moe Deen, Melle Melin ja Grandmaster Cazin esitys oli tosi symppis ja mukaansatempaava!

- Justin Bieberin esitys. Vou mitkä tanssimuuvit! Myös What Do You Mean on ihan ok biisi, ekojen kuuntelukertojen jälkeen parhaiten biisistä mieleen jää kesäisen rento biitti. Kuulostaa ihan terassimusiikilta!

- Asap Rockyn ja Twenty One Pilotsin yhteisveto. Asap Rockyn tyyli on jotain niin siistiä, mutta Twenty One Pilotsin solistin räppiflow meni kyllä ehkä tässä esityksessä Rockyn edelle.

- No se Kanye. Hahah, mitä tuohon puheeseen voi oikeasti enää sanoa? :D Toivon silti todella, että pyrkiminen presidentiksi olisi vain yksi VMA:n shownumero. Haluan pitää jatkossakin Kanyeta hulluuden, nerouden ja kusipäisyyden rajamailla heiluvana taiteilija, en presidenttinä.

Jos show jäi kiinnostelemaan, sen pystyy katsomaan kokonaan tai osissa MTV VMA 2015 -virallisilta sivuilta. Kuvat on myös lainattu samaisilta sivuilta, pahoittelen vaihtelevaa laatua.

Ps. Myöhemmin teen postauksen vielä parhaista red carpet -asuista. Nyt on pakko purkaa matkalaukku!

-

Tämä on ehkä hienoin ja suurin tekemäni maalaus. On ihmeellistä, kuinka suruni ei näy teoksissani. Työnteko on ollut muutaman viikon ajan raskasta ja jos olisin ennustanut mitä saan aikaiseksi, olisi lopputulos ollut jotakin harmaata ja ankeeta. Vaikka olisi mitä kriisejä voin aina luottaa siihen, että työni saa minusta ulos kauneimman. Minun työni pelastaa minut.

Tämä on kooltaan noin 4m x 1,7m

Peurat on pohjamaalattu kullalla ja ne kimaltelevat ihanasti, tämä ei tietenkään välity kuvasta.

Aluksi näin suuren eläimen maalaminen tuntui todella hankalalta. En yhtään tiennyt onnistuisinko. On paljon helpompaa maalata pienempiä kuvia, silloin pinta-ala on ns hallinnassa. Erittäin tyytyväinen olen peurojen kasvoihin, joissa rentouduin enkä odottanut itseltäni mitään ja näin jälki on elävä, rento ja minulle uusi. 

Pidän myös paljon turkoosista ruohosta ja sen graafisuudesta. Nyt kun olen maalannut paljon ja saanut vähän itsevarmuutta tuntuvat teoksen ensimmäiset osat (esimerkiksi tämä) vähän huonoilta. Mutta luotan siihen, että kokonaisuus lopulta toimii ja keskenään erilaiset kuvat synnyttävät mielenkiintoista tarinaa.

Eilen olin meikkaamassa Lorealin hiustaiteilijoiden kanssa.
Oli ihanaa katsoa miten hiukset muovautuivat näiden miesten käsissä!

Mieleen jäi varsinkin

Kampaajalle mentäessä kannattaa aina kysyä
// Mikä on muodissa? //

Blondi väri ei ole aina superblond
Hiekan sävyt ja liian sekä vaalenpunaisen kylmät sävyt on täydellisen trendikkäitä.
 

Iiiiikk!!! Lizzy Caplan oli eilen Suomessa!!! Voi, ei! Miksi minä en ollut paikalla?!? *kateellinen*

Eilen oli Helsingissä Fox Suomi -televisiokanavan syyspressi, jossa perinteisesti nähdään esittelyitä uusista ja jatkuvista sarjoista ja ohjelmista. Yleensä pääpaino on luonnollisestikin kotimaisissa ohjelmissa, koska niiden tähdet ovat aina paikalla. Näihin syys- ja kevätpresseihin pyritään yleensä saamaan myös muutama ulkomainen, niin sanotusti ison maailman, tähti paikalle otsikoiden ja hehkuttamisen takaamiseksi. Viime syksynä Fox Suomi sai paikalle Sharknado-elokuvien tähden Ian Zieringin, ja jo tuolloin olin hiukan harmissani, etten ollut saanut kutsua tuohon tapahtumaan.

Eilisessä syyspressissä olivat päätähtinä Da Vinci's Demons -sarjan tähdet Tom Riley, Gregg Chillin ja Eros Vlahos, joiden kuvia on sosiaalisessa mediassa pyörinyt reippaastikin. Hämmentyneenä bongasin yhdestä kuvasta myös Masters of Sex -sarjan päätähden Lizzy Caplanin! Ihmettelin, että mitä ihmettä hän teki tapahtumassa, sillä eihän mikään hänen sarjansa edes näy Fox Suomella! Ne kuuluisat tarkkasilmäiset olivat kuitenkin bonganneet Caplanin Rileyn seurasta, ja huhut kertovat heidän olevan tuore pariskunta. Ihanaa! Aika harvoin julkkispariskuntien puoliskot ovat mukana toistensa perinteisissä pressitapahtumissa. Nyt harmittaa vielä enemmän, etten ollut paikalla! Fox Suomi, missä mättää? :)

Kyllä, minäkin sorruin Snapchatiin, ja niinhän tuntuu tekevän kaikki muutkin blogimaailmassa! Ensin kaikki bloggaajat liittyivät Facebookiin, sitten Instagramiin, Pinterestiin ja nyt viimeisimpänä Snapchatiin. Kuvien lyhyen näkyvyysajan takia on helpompi jakaa kaikkea pientä säätöä, jotka eivät ole järkkärikameralla otettuja ja kertovat seuraajille enemmän hetken fiiliksiä. Sovelluksen kätevyydestä ja omasta liittymisestäni huolimatta sovellusvillitysten seuraaminen hiukan naurattaa, ja vielä enemmän naurattaa ne Snapchat-oppitunnit, joita jouduin pikkuveljeltäni ottamaan! En koe Snappiä ihan niin käyttäjäystävälliseksi aloittelijalle kuin muu käyttämäni sosiaalinen media, mutta pikkuhiljaa alkaa tämäkin selvetä. Minua voi seurata nimimerkillä mariavarietyshw, ja olen jo innoissani jakanut fiilistelyitäni katsomistani sarjoista ja muista televisiosarjoihin liittyvistä ajatuksista. Tulkaa mukaan snäppäilemään, ja jakakaa kommenteissa myös hyviä seurattavia! :)

Video: Center Stage trailer

Pe 4.9. klo 20.30 Frii: Sydänten tanssi (Center Stage) Viikonlopun ensimmäinen televisiovinkki on tämän perjantai-illan elokuva Friillä. Älkää säikähtäkö elokuvan verrattaista vanhuutta, sillä tämä vuodelta 2000 oleva elokuva vaikuttaa aivan ihanalta. Hämmentävästi en ole tästä elokuvasta ikinä kuullutkaan, vaikka tuolloin teinivuosinani katsoin juuri tämän tyylisiä elokuvia. Tässä on tanssia, romanssia, itsensä etsimistä, draamaa, komediaa, kaikkea! Tästä tulee mieleen Save the Last Dance, joka on edelleenkin yksi lempielokuvistani. Sydänten tanssi (eng. Center Stage) vilisee tuttuja tähtiä, joten bongausbingoa voi hyvinkin pelata tämän parissa näin perjantai-illan ratoksi!

Video: Hunderby trailer

La 5.9. klo 22.00 Yle TV1 Hunderby Luin pari viikkoa sitten Ylen tiedotteita tulevista ohjelmista, ja ohitin tämän ohjelman ensin tuhahtaen, mutta onneksi kiinnitin siihen paremmin huomiota. Hunderby on englantilaisen Sky Atlantic -kanavan humoristinen vastaus maansa pukudraamavillitykselle, joka on jo kohta parikymmentä vuotta kerännyt katsojia, huipentuen nyt Downton Abbey -huumaan. Hunderby sijoittuu 1830-luvulle ja kertoo mustan komedian keinoin tarinaa naisesta, joka haaksirikon jälkeen päätyy naimaan miehen, jolla on odotetusti synkkä kartano sekä kuollut vaimo. Sarjassa revitellään esimerkiksi Charlotte Brontën Jane Eyre -romaanin sekä suositun Gothic novel -tyylilajin kustannuksella. Jo Jane Austen pilkkasi aikoinaan Northanger Abbey -teoksellaan nuoria naisia villinnyttä Gothic novel -asetelmaa synkistä kartanoista ja niiden synkistä omistajista, jotka luonnollisestikin villitsevät nuoret naiset taitavasti. Hunderby-sarjaan kannattaa suhtautua avoimesti, mutta se ei siltikään ole välttämättä kaikkien juttu!

Minä odotan täällä jo kovasti avokkia kotiin työmatkalta, ja jatkan häiden fiilistelyä, sillä niihin on enää alle kuukausi aikaa!! Huomenna söpistely tulee jatkumaan, sillä menemme avokin bestmanin häihin. :)

Mitä teidän viikonloppuunne kuuluu?

Kuvat: Fox Suomi, The Variety Show

PIC: a young syrian refugee shows the work she's created in an art workshop, IMAGE COURTESY OF THE ZA'ATARI PROJECT

Helmi's recent post rantaan huuhtounut ihmisyys on her blog Sivulauseita made me think about the more urgent matters than art which we could draw attention to. Despite us knowing about these horrific events we humans still read novels, we still watch movies and we still paint paintings.

Is it the powerlessness and fear we feel due to these events which causes us to try to find some solace, or even a shred of belief in humanity in our favorite piece of music, or the walls of a museum? And what is the alternative? To let that fear and powerlessness turn into anger, resentment and hate, which will only breed more conflict? No thanks.

Witnessing from afar the crises of the past couple of years, artists like Joel Bergner, Embroiders Of Actuality and Hannah Rose Thomas have collaborated with aid organizations to highlight the narrative from the refugees' point of view, as well as portray fleeing people in a dignified way.

PIC: Germs vs Soap - education mural in the Za'atari refugee camp in jordan, image courtesy of the za'atari project

It would be easy to ask: "Oh but isn't it more important to guarantee food supply than to spend time painting? Couldn't the money spent on these projects be spent on conflict resolution instead?" To which The Za'atari Project's Germs vs. soap– hygiene education mural shows us that creativity is not a liability in a refugee camp, but a resource for education and quality of life.

"Art has been shown to be a great way for refugees to understand and express their experiences. Many refugees find the creative process to be cathartic and helpful in counteracting psycho-social problems that may otherwise develop as a result of the trauma they have faced when forced to flee their homes." (Syrian Refugees Transform Used Tents Into Vibrant Works Of Art, UNHCR News Stories 2015)

Art may not resolve the entire conflict. However, even those facing displacement and upheaval show the need for self-expression and the will to create. This shows those of us in a position to aid the human side of those who we are told would only be a burden to our system. Art enables us to see beyond the numbers and the click-baiting, scandalmongering headlines.

This is more effectively displayed by The Za'atari Project's gallery of images of Art With Syrian Refugees and Awareness And Prevention Through Arts' (AptArt) video below:

Colours of Resilience from Nina Constable on Vimeo.

Olin jo unohtanut koko facebook osallistumisen, ennekun facebook ryhmässä tuli lippumyynti ilmoitus vastaan.
Aah.
Eli tämän viikonlopun Kattilahallilla on Glorian Fashion Show. 
 

Gloria Fashion Show'n lavalle singahtaa suoraan Pariisista yksi tämän hetken kovimmista näytösmalleista. Senegalilais-malilainen Nala Diagouragan, 26, ura on hurjassa nousukiidossa.

Upeat kasvot siis valtaavat lavan ja liput löytyy lippupalvelusta

Muoti loverit nähdään siellä!

kuva kari sunnari

Täräytetäänpä tämän jutun hyvä uutinen heti alkuun: Kyllä Tampereen Työväen Teatterin Desirée-musikaalista hyvä mieli jää! Siitä huolimatta, että alun tanssikohtaus herättää jo pahaenteisiä epäilyjä. Samoissa tunnelmissa jatkuu ensimmäinen puoliaika, humpsuttelussa. Välillä meluttiin kuin sodassa, vaikka sijaittiin salongissa. Eikä tarvitse olla mikään seksikammoinen pitääkseen pikkutuhmailuja irrallisina tökeryyksinä. Tuuli kääntyy väliajan jälkeen.

Karkkitalokulissit vaihtuvat leikattujen pensaiden ja isojen puiden kartanonpuistoksi, jonka takaa loistaa upeansininen horisontti. Valot tuovat usvan, kun aamu on tullut tai kesäyö hymyilee.. Orionin tähdet, jasmiinin tuoksu, satakieli. Puitteet ovat silti puitteita - sillä lisäyksellä, että lavastaja Hannu Lindholm on lajissaan ja ideoissaan loputon loihtija.

Olen nähnyt monia elokuvia Ingmar Bergmanilta, mutten hänen läpimurtoaan Kesäyön hymyilyä, johon Desirée – pieni yösoitto perustuu. Ensin jouduin pohtimaan, mitkä olivat Bergmanin perustat. Seuraavaksi mietin mielessäni, miksi on tartuttu musikaalin tekoon. Sen tekivät säveltäjä Stephen Sondheim ja käsikirjoittaja Hugh Wheeler. Kiihottiko ratsastus kansainvälisiä palkintoja saaneella filmillä? Ajankohta salonkieleganssiin ei ollutkaan otollinen 1970-luvulla, Hairin aikaan. Teos on jäänyt monelle tuntemattomaksi, vaikka sillä on historiansa niin Broadwaylla kuin Lontoossa.

No, lopussa kiitos seisoo, myös ohjaaja Mika Muraselle, vaikka alku saattoi olla hankalaa näyttelijöillekin, eli jännitystä ilmassa. Nimittäin ihan kuin Veeti Kalliokin olisi laulanut väliajan jälkeen paremmin. Ensin tuntui, että hänen äänensä on aivan liian raaka heleiden naisäänien vastapariksi. Petra Karjalainen säkenöi Desiréenä. Ei mennyt hukkaan Kööpenhaminan välivuosi laulun parissa.

Kun toisella puoliajalla perheet, puolisot, pettäjät ja petetyt istuvat illallispöytään, ollaan näytelmän herkkupalojen äärellä. Sari Havas sivaltaa ja sammaltaa rakuunan vaimona, Desireén äiti Tuire Salenius pääsee toksauttelemaan topakasti, sen lisäksi, että hän on aiemmin mummona jaellut elämänohjeita Desireén pikkuvanhalle tyttärelle. ”Älä koskaan nai tai edes liehittele skandinaavia. Kun aurinko ei nouse, se hajottaa kenen tahansa pään.”

Tournee-taiteilija ja miestennielijä on nimittäin jättänyt lapsensa äitinsä hoiviin. Muinainen rakastettu, lakimies Fredrik on ehtinyt mennä nuoriin naimisiin. Vanha suola janottaa. Veeti ei kyllä näytä tippaakaan lakimieheltä, mutta symppikseltä kyllä. Lakimiehen veli on kirkonmies, ja siitähän aineksia irtoaa...Katsomossa eivät akateemiset analyysit rakastumisesta tule ensiksi mieleen, mutta käsiohjelmasta voi sitten lukea tutkimuksia aiheesta.

Värikästä ja intohimoista syksyä toivotellen

Syyskuun aattona,

ensimmäistä kertaa
kaipaan määrättömästi.
Lapseni isä, luotetuin, vain sinä vain sinä vain sinä nähnyt minussa kaiken
entinen rakkaani
huumaavasti tuoksuvat rakkauden vuodet
kaikkien autiomaiden takaa.

Voi miten olit minulle hyvä
voi miten paha olit.
Aivan tappavia toisillemme.
Kiltisti ja pahoitellen
katkoimme toisiltamme raajat

- jotta asiat pysyisivät hyvin ja oikein-

Liikaa.

Pelastautukoon ken voi, ennenkuin kaulat alkavat katkeilla.

Miten ohuita,
tuskin tartuttavissa
ovat seesteiset uudet tuttavuudet
kun on vuosikymmenen seissyt
horjumatta
ottaen vastaan painavan onnen
ja jäätävän yksinäisyyden
murtuvia aaltoja
yksi toisensa jälkeen
rakkauden paahteessa

tai rakkaudettomuuden.

Meidän paikkamme oli siinä:
rannan tuimassa tyrskyssä
sen vavahtelevassa vaahdossa
opettelimme sekä meren että maan
sinä aina kaivaten vuorta
minä aina virtaa.

Miten vahvoiksi tulimme
vähäiset olivat hengähdykset
mahtavien aaltojen välillä.

Alusta alkaen
sanoit olevasi lähtevä
se oli luontainen tapasi kiduttaa
ja saman tiesit minusta

mutta kaiken se kestää
uskoo
niin ehdottoman tarpeellista
hullua ja kaunista on luottaa

luotetuin.

Kaivoin jalat märkään hiekkaan ja kaikin voimin
kaadoin meihin rakkautta
ja pettymystä

sinä hyväksyit kaiken
hiljaa
teit kaiken, minkä voit.

Ja niin meillä oli kaikki.
Hyvin
         pitkä
                oli
                    leikki.
Tulimme tulen tutuiksi
mitä enää pitäisi pelätä, kun on nähnyt oman varjonsa, ja toisen
ja jokaisen aallon myötä liekkiin liikaa ilmaa
tai liian vähän
aina palamassa tuhkaksi tai kuolemassa kokonaan
siihenkin tottuu,

hulluuttavaan tietoisuuteen siitä, että toinen sekä on
että ei ole
tottuu ikävään
alkaa luulla kärsimystä rauhaksi

kohoaa niin korkeaan.

Mutta lopulta se olin minä,
joka ei enää kyennyt hyväksymään
lähdön odotusta.

Astua tahtomiseen.

Sitä avioliitto kuulemani mukaan on,
aktiivista tahtomista
tässä tapauksessa pois tahtomista
pois päästämistä.

Ja nyt

          kevyenä

                       vain laineilla

                                             yksin.

Pisimmälle vie kiitollisuuden lempeä virta.
 

Kuva: Robert Mapplethorpe - Omakuva

"Ensin hän nukkui, sitten hymyili" (Patti Smith Mapplethorpen ensikohtaamisesta)

Jotkut ihmiset kantavat mukanaan tiettyä karismaa, vaikkei heitä olisi kohdannut, vaikka he olisivat kuolleet. Robert Mapplethorpe (1946-1989) antaa itsestään kuviensa avulla niin paljon, että yhteys syntyy. Taito vangita persoonan syvin olemus ja tutkia kehon tai myös elottoman kohteen estetiikkaa. Klassisen veistotaiteen ja ihmiskehoista otettujen valokuvaveistosten yhteys. Katse alastomuuteen aitona ja läsnäolevana. Katse seksuaalisuuteen peittelemättä ja häpeämättä. Jokaisesta kuvasta näkyy niiden ottajan persoonallinen jälki. Mustavalkokuvien valotukset ovat kauniita, pinnat, etenkin iho ja lihakset, valon ja varjon korostukset, upeita. Henkilökuvien yksilöllisyys. Kuvien sisältämän aitouden lisäksi ajoittainen nauru. Tumman ja vaalean ihon kohtaaminen.

En oikein osaa sanoa kuin: mene, mene, vielä kun ehdit.

Robert Mapplethorpe Kiasmassa 13.9. asti.

Meikkaajana minua kiehtoo paljon aikaseimmat vuosikymmenet.
Varsinkin meikkejen ollessa vahvoja ja kauas kauniita, näkyvä sekä näyttäviä. 
Olen melko skeptinen ´15 luvun kasvojen muokkaukselle voiteilla, koska siinä menettää helposti omat kasvonmuotonsa.

Erityisesti Nämä silmärajaukset eylinerilla on super kauniit!

Reseptiikka
-Pidä kasvojen sävy vaaleana ja varjostaessasi tee meikki aivan kuin se tulisi mustavalko kuvaan.
-Jätä poskipuna varjostuksen sekä valon välistä kokonaan pois.
-Tee kulmakarvoistasi astetta tummemmat
-Laita Paljon maskaraa ylä-sekä alaripsiin
-Rajaa mustalla luomivärillä ripsien tyvet ylhäältä ja alahaalta, eylinermaisesti
-Laita beessiä luomiväriä kevyesti koko luomelle

Ja viimeisenä kulmaluun ja lumivaoan väliin silmän suuntaisesti eiliner viivat 

'Wherever you go, no matter what the weather, always bring your own sunshine.'

A. J. D'Angelo

~J~

Ennakkovaroitus: tätä sarjaa et halua jättää katsomatta!

Vihdoinkin meillä Suomessa alkaa Jane the Virgin, joka onnistui yllättämään monet viime televisiokaudella Yhdysvalloissa. Nuoriso- ja viihdesarjoihin keskittyvän CW-kanavan yllätyshitti on vasta yhden tuotantokauden ikäinen, mutta sen aikana sarja on kerännyt jo useita palkintoja parhaan naispääosan Golden Globesista arvostettuun Peabody-palkintoon. Sarjan toinen kausi alkaa Yhdysvalloissa ensi kuussa, ja tänään sunnuntaina sarja alkaa Suomessa AVA-kanavalla.

Jane the Virgin perustuu venezuelalaiseen telenovelaan Juana la Virgen, jota esitettiin vuonna 2002. Tämä uutuussarja on innoittajansa tavoin täynnä ylidramaattisia juonenkäänteitä kaikessa traagisessa ja tragikoomisessa loistossaan, mutta ainakin Jane the Virgin -sarja on hyvin lämminhenkinen ja hyväntahtoinen. Useimmat saippuasarjatkin peittoava juoni menee näin: kiltti ja tunnollinen 23-vuotias Jane tulee raskaaksi hänen lääkärinsä suoritettua vahingossa keinohedelmöityksen papa-kokeen sijasta; Janen lapsen isä on hänen nuoruuden ihastuksensa, jonka vaimo haluaa pitää rikkaan miehensä vauvan avulla; Janella on myös poikaystävä, joka on tunnollisesti ymmärtänyt Janen neitseellisyyden ja kosii tätä ennen raskausuutista. Kuvioihin liittyy vielä Janen oma tuntematon isä, omaa tähteyttään jahtaava äiti sekä ylisuojeleva isoäiti, ja soppa on valmis! Jos tämä kaikki kuulostaa hullulta, se sitä onkin, mutta kaiken tämän myy katsojalle täydellisesti sarjan pääosan esittäjä Gina Rodriguez. Valloittava ja sydämellinen Jane on Rodriguezin käsissä todellinen, ja hän on myös katsojan verrokki kaiken draaman keskellä.

Video: Jane the Virgin extended series trailer

Jane the Virgin on huvittava kaikessa telenovelamaisessa dramaattisuudessaan, mutta sen lämminhenkisyys ja taidokas näyttelijäntyö vie myös meidät suomalaiset katsojat mukanaan. Virkistävää vaihtelua tähän uuteen amerikkalaissarjaan tuo myös espanjan kielen luonnollinen käyttö, mikä on harvinaista herkkua amerikkalaisten suuren tekstityskammon huomioon ottaen. Sarja tuo esille myös latinokulttuuria ja -kulttuurin edustajia, kuten Janea esittävä Gina Rodriguez muistutti Golden Globes -palkintopuheessaan: "This award is so much more than myself. It represents a culture that wants to see themselves as heroes."

Jane the Virgin

AVA

alkaen su 6.9. klo 20.00

Jaksot myös Katsomossa!

Kuva: CW/AVA.

Sairastuvalta hei! Jo viikon verran kestänyt erikoinen oloni on viimisen neljän päivän aikana pahentunut eikä parantunut, niin kuin kovasti toivoin. Joka päivä on ollut enemmän tai vähemmän pahaa huimausta ja pyörrytystä, jotka diagnosoin niska-hartiajumituksesta johtuvaksi. Jännä vaan, kun ei kipuja ei varsinaisesti kuitenkaan ole. Kotikonstit on jo kokeiltu, ja niistä ainoastaan thaimaalainen tiikeribalsami on antanut jonkinlaista helpotusta. 

Olin varannut huomiseksi hieronnankin, mutta taidankin vaihtaa sen lääkärissä käyntiin. Onko teillä kellään kokemusta tämän tyyppisestä jumituksesta, joka huimausta aiheuttaisi?

Mukavampiin asioihin, eli Habitare-lippuihin! Arvonta oli blogini Facebook-sivulla ja sitä kautta olen myös voittajiin ollut yhteydessä. Kiitokset osallistujille! :)

-------------------

Uudessa kodissa jo kahdessa kerroksessa jo uusittu lattia, uusi oviaukko keittiöön ja tasoitettuja seiniä. Ahkera mieheni on paiskinut hommia, vaikkei vaimosta kovin paljoa apua viimeisen viikon aikana olekaan ollut. Kovasti tekisi jo mieleni tarttua maalisutiin, mutta täytyy ensin saada oma terveyspuoli kuntoon. Täytyykin ottaa pari päivää levon kannalta, että pääsee ensi viikolla messuilemaan. :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

-Anniina V

Kuva: Kesäiseltä saarimökkireissultamme. Piirsimme kallioon lasten kanssa hahmomme liiduilla. Todella hieno selfie, eikö? ;)

Moro!

Päästiin vihdoin ja viimein testaamaan paljon kehuttu meze-ravintola Zeytuun, joka sijaitsee Tuomiokirkonkadulla. Zeytuun tarjoilee lähi-idän makuja ja falafelia, mikä taitaakin paljolti olla se syy, miksi tämän ravintolan testaaminen on kestänyt. Lihaa syövinä ihmisinä ravintolavalinta osuu useammin aina paikkoihin, joissa lihaa on tarjolla.

Käytiin Zeytuunissa pari viikkoa sitten, kun oli ne viimeiset kunnon hellepäivät. Raikas kasvisruoka sopi siihen säähän kyllä kuin nenä päähän ja oli yllättävän täyttävää.

Juomaksi otettiin vastapuristettua appelsiinimehua ja appelsiiniminttujuomaa.

Annukalla Meze Halloumi -annos, joka oli tosi täyttävä, mutta kaikki meni viimeistä murusta myöten. Koko annos oli tosi hyvä, mutta hallouminimisessä annoksessa soisi olevan halloumia hieman enemmän kuin kaksi muutaman millin paksuista siivua. Kaikki maistui tuoreelta ja raikkaalta.

Anna otti Meze Zeytuun -annoksen, joka oli myös tosi hyvä valinta ja kooltaan aika massiivinen. Annan mielestä falafelit oli hyviä ja niitä onkin paljon kehuttu, mutta Annukka ei pysty ymmärtämään noita kasvisruoan ystävien rakastamia kuivia palleroita.

Hinta oli meidän mielestä aika edullinen annosten kokoon nähden, eikä ees muistanu kaivata mitään liha-asiaa annokseen.

Jälkkäriksi vihreää teetä ja minttuteetä, joiden kanssa tuli pienet baklavat ja pähkinätaatelit. Noi pikkujälkkärit oli ihan nerokkaita. Kivan pieni ja sopivan makea lopetus kasvisaterialle.

Joko ootte ehtineet käymään Zeytuunissa? Mitä mieltä olitte paikasta?

Mukavaa sunnuntaita ja voimia alkavaan viikkoon!

Terkuin Muijaset

Vitsit kun väsyttää, mutta on tosi hyvä mieli :) torstaina postasin yhteen facebook-ryhmään ja kyselin, että haluisiko joku lähteä esim museoon tai kaupungille kiertämään viikonloppuna.

Kahdeksan tyttöä ilmoittautui ja tänään sitten tapasimme kahdentoista aikaan Pinakohtek Modernen aulassa. (http://www.pinakothek.de/pinakothek-der-moderne/ne/)

Idea oli Lucian eikä mulla ollut merkittävää mielipidettä, koska jostain sitä pitää aloittaa.

Kiertelimme museota, jossa kesti todella kauan kun pysähtelimme juttelemaan. Oltiin tosi kansainvälinen porukka, kuudesta eri maasta. Todella mukavia tyttöjä ja aika vierähti ihan huomaamatta. Käytiin syömässä ja kierreltiin vielä Hofgartenissa.

Ulkona aurinko paistoi, mutta oli tosi viileää. Tai ainakin tuntui siltä ja istuskelen nyt kotona teekupin kanssa.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja ihanaa sunnuntai-iltaa :) Tässä vielä kuvia:

Ella-Elefantti nukkuu onnensa ohi:

Puspus,

- Ella